Aktiivisena liikkujana synnytyksen jälkeen hinku liikkumaan oli välittömästi kova. Tästä aiheesta löytyy netin syövereistä jos jonkimoista kirjoitusta ja suositusta, joten ajattelin jakaa vähän omia ajatuksiani ja kokemuksiani synnytyksen jälkeisestä liikunnasta.


Itse ajattelen että suurin synnytyksen jälkeiseen liikuntaan vaikuttava tekijä on omat liikuntatottumukset ennen synnytystä. Mikäli koko raskausajan on maannut paikallaan sohvalla, ei ehkä kannata synnytyksestä palautuvaa kehoa alkaa turhaan rasittamaan. Mutta omalla kohdallani liikunta kulki arjessani mukana oikeastaan koko raskausajan. Näin ollen tuli myös synnytyksen jälkeen lähdettyä liikkeelle hyvin pian. Heti kotiutumispäivästä seuraavana päivänä lähdettiin vauvan kanssa ulkoilemaan vaunuilla, sillä pakkasistakaan ei ollut tietoakaan joten ulkona ei ollut pienelle vauvalle liian kylmä. Ensimmäisillä ulkoilukerroilla lähinnä totuteltiin ulkoilmaan ja vaunuiluun, mutta jo ensimmäisellä viikolla uskalsin oman vointini puolesta kävellä parin kilometrin lenkkejä.

Vaunulenkkeily on siis lähestulkoon heti synnytyksestä saakka kuulunut lähes päivittäisiin liikuntatottumuksiini. Kuntosalilla kävin ahkerasti ennen synnytystä, viimeinen salitreeni taisi olla noin viikko ennen Sofian syntymää. Synnytyksen jälkeen taisin käydä ensimmäisen kerran salilla tekemässä kevyttä käsitreeniä käsipainoilla noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen.

Pikkuhiljaa olen lisännyt kuormitusta ja loppuraskaudessa pois jätettyjä liikkeitä kuntosalitreeneihin mukaan. Tosin vieläkään en koe olevani kykenevä esimerkiksi raskaisiin kyykky- tai maastavetosarjoihin ja nämä liikkeet tuleekin tehtyä kevyesti ja keskivartalon tukeen keskittyen.  Keskivartalon tukea ja ryhtiä kehittäviä liikeittä olen myös yrittänyt lisätä arkeeni - lähinnä tekemällä  muutaman ryhtiä avaava käsien pyöräytys ja hallittuja jalan koukistuksia keskivartalon hallintaan keskittyen silloin tällöin arjen askareiden keskellä.

Mutta entäs se paljon puhuttu vatsalihasten erkauma? Tästä minulla ei ole asiantuntijan näkemystä - vaikka ehkä pitäisi. Odotin kuin kuuta nousevaa jälkitarkastusta siinä uskossa että lääkäri tunnustelisi vatsalihasten mahdollista erkaumaa, mutta hän ei sitä jostain syystä tehnytkään. Itse tunnustelemalla en kyllä erkaumaa vatsalihaksistani löydä, eikä vatsa myöskään näytä sen enempää "pömpöttävältä" kuin mitä ennen raskauttakaan. Suorien vatsalihasten treenaamiseen en siltikään ole vielä ryhtynyt - enkä vielä hetkeen aiokkaan. On se keho kuitenkin sellaisen muutoksen käynyt läpi raskauden ja synnytyksen myötä.

Summa summarum - täällä on palailtu liikunnan pariin heti synnytyksen jälkeen omaa vointia kuunnellen. Salitreeneihin palasin varmasti monen mielestä aivan liian aikaisin, mutta itse olen tässä kohtaa luottanut oman kehoni tuntemukseen.