"#kutsumua-kampanjalla lukiolaiset haastavat kaikki suomalaiset näyttämään esimerkkiä ja rakentamaan sellaista ilmapiiriä, jossa kukin tulee nähdyksi omana itsenään. 

 Näin olet mukana kampanjassa: Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea, ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli. Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla." 

Viime päivinä on erilaisissa sosiaalisissa medioissa voinut törmätä varsin aiheelliseen kampanjaan, joka on kehitetty kiusaamista vastaan. Harvoin sitä tulee toista arvostellessaan ajatelleeksi, kuinka paljon sanat voi satuttaa. Sen iänikuisen tekohymyn takana ihminen voi olla todella hajalla. Sen tekohymyn takana voi olla tuskaa, epätoivoa ja paljon kyyneleitä. Itselläni tämä on onneksi jo historiaa. Mielestäni välillä tekee hyvää aukaista silmiään aiheen tiimoilta esimerkiksi tälläisen some-kampanjan avulla.

Nykyään harvemmin saan pahaa mieltä aiheuttavia nimittelyjä enää osakseni, niitä ei onneksi tule edes somessa. Ja vaikka tulisi, niin voisin väittää että nyt vanhempana osaisin kuitenkin suhtautua asiaan kypsemmin kuin esimerkiksi yläasteikäisenä, eikä epätoivoiset mielenpahoitusyritykset varmaan toimisi. Minulle riittää että itse tiedän kuka olen ja mitä olen, typerät ja säälittävät nimittely-yritykset eivät lannistaisi minua enää samalla tavalla.

Tällä hetkellä instagramista löytyy tagin #kutsumua alta lähes 13 000 kuvaa, joita selatessa sitä tulee miettineeksi että kuinka moni sitä haukkumista todella saa osakseen. Ehkä tämä vähän avaisi ihmisten silmiä, ja antaisi miettimisen aihetta. Itse aion ainakin jatkossa miettiä todella tarkkaan mitä suustani päästän. Kiusaaminen on vakava ja harmittavan yleinen asia, toivon että kaikkia avaisivat silmänsä ja näin saataisiin yhdessä parannettua monen nuoren ja lapsen oloa.

Moikka! Kylläpä päivät on taas vaan sujahtanut hetkessä ohitse, huomenna olisi taas perjantai. Kaikennäköistä hommaa tällä viikolla on kyllä ollutkin, kun on ollut erilaisia koulujuttuja ja lisäks oon taas kunnostautunut liikunnan saralla ja joka päivä on tullut liikuttua. Toissapäivänä olikin oikein kunnon sporttipäivä sillä taitoin koulumatkat (9,5km) pyörällä, koulun jälkeen kävin salilla ja illalla vielä tuulettamassa aivoja rakkaan Annin kanssa kävelylenkin merkeissä.

Eilen tuli taas innostus päästä kameran eteen, ja tavoitteena oli saada uusi profiilikuva facebookiin ja parit räpsyt teille tänne. Vähän tosin meinasi tulla kiire kun napsittiin nämä kuvat ennen koulun alkua joka tosiaan alkoi kello 12. Koulussa sain hieman kummastuneita katseita osakseni kun kerroin myöhäisestä koulun alkamisajasta huolimatta heränneeni kello kuusi juoksulenkille ja sämpylöitä leipomaan.. Musta vaan on niin kiva herätä aikaisin niin kerkeää rauhassa puuhastella kaikkea! ♥

Mutta nyt mun olisi taas laitettava kamat kasaan ja suunnattava koulua kohti, palaillaan taas mahdollisimman pian. Hyvää pian alkavaa viikonloppua kaikille!

Avaan bloggerin ensimmäistä kertaa kuukauteen. Hinku kirjoittamaan on ollut kova, mutta ideat ja kuvat lopussa. Nyt kuitenkin olen täällä, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Mitäs kaikkea tässä vajaassa kuukaudessa onkaan kerennyt tapahtua? Päälimmäisenä mielessä on kesätöiden loppuminen ja paluu koulun penkille. Se on tuonut säännölliset päivärytmit ja jos jonkunnäköistä hommaa tuleviin näyttöihin ja työssäoppimisjaksoihin liittyen. Koulun lisäksi oon kerennyt käydä pikkuisella risteilyllä ja juhlimassa tuttavien häitä. Muuten kaikki aika onkin mennyt lähinnä kotosalla levätessä ja kotitöiden parissa. Eli eipä mitään kummallista.

Meneillään oleva viikko väsytti mut jotenkin aivan totaalisesti, joten eilen päätin kieltäytyä tämän päivän työvuorosta ja pyhittää koko päivän lepäämiselle. Oma aika tulikin tarpeeseen, ja tänään heräsinkin ilman herätyskelloa jo hyvissä ajoin täysin pirteänä. Olenkin sen ansiosta kerennyt tehdä jos jonkinnäköisiä kotihommia ja valmistaa Nikolle ja itselleni oikein maittavan kolmen ruokalajin lounaan. Tämän päivän ruokalistalle kuuluikin siis kesäkurpitsa-kukkakaalisosekeittoa, kermassa haudutettua kyyhkyn rintafilettä lisukkeineen sekä jälkiruuaksi amerikkalaisia pannukakkuja omenahillolla. Kylläpä oli maukasta ja täyttävää, nyt voinkin viettää hetkisen aikaa sängyllä makoillen seuranani tietokone ja täpötäysi maha.

Tällä kertaa tulin postailemaan vähän mun normaaleista postauksista poikkeavia kuvia, nimittäin eilen oli Mökkikahvio burnout ja sen jälkeen pienimuotoiset kekkerit erään tuttavan luona. Töiden jälkeen suuntasin pää kolmantena jalkana tämän tuttavan luokse. Paikalla oli paljon autoharrastajia ja tietenkin autoja. Siellä sitten tuli viihdyttyä aamuun asti, joten tänään oli tiedossa pitkään nukkumista ja löhöilyä. Loppupäivänkin pyhitän ihan pelkälle rentoutumiselle♥