Ajattelin vielä koota yhteen mun päällimmäiset ajatukset ulkomaan työssäoppimisesta. Mitä hyvää matkassa oli? Mitä opin? Kenelle voisin suositella työssäoppimisjakson suorittamista ulkomailla?

Voin edelleen valehtelematta sanoa että en kadu ulkomaille lähtöä. Vaikka jossain vaiheessa ajatus neljästä viikosta yksin ulkomailla kauhistutti, olen tyytyväinen etten perunut lähtöä. Ja olen myös kiitollinen erityisesti poikaystävälle joka työnsi mua eteenpäin tän asian kanssa silloin kun itse epäröin.

Työssäoppiminen ulkomailla ei ehkä ollut yhtä helppoa kuin Suomessa. Mun tapauksessa työpaikkaa ei voinut päivän jälkeen jättää taakseen ja tehdä mitä huvittaa sillä majoituspaikkani oli saman katon alla. Arkeen ulkomailla ei myöskään voinut asennoitua etukäteen muuten kuin lähtemällä matkaan avoimin mielin sillä kaikki asiat olivat meille auki vielä lähtöpäivänä. Ei tietoa työpaikasta, ei majoituspaikasta eikä käytännön asioista kuten esimerkiksi pyykinpesusta. Asiat eivät aina menneet putkeen ja väärinymmärryksiä oli useita. Mutta onneksi mun kohdalla väärinymmärryksetkin tapahtuivat pienten, arkisten asioiden kohdalla. Toisinaan hermoja koeteltiin, kun jouduit selittämään samaa asiaa usealle henkilölle ilman että kukaan ymmärtää. Joten tietenkin myös ymmärrystä vaadittiin puolin ja toisin. Henkilökunta olikin onneksi todella ymmärtäväistä, ja he selittivät tarvittaessa alussa asioita moneen kertaan sillä alku oli hieman tahmeaa johtuen valtavasta informaatiotulvasta joka sai hieman hämilleen.

Kuitenkin ajatellessani työssäoppimisjaksoani, ovat mielessä pyörivät ajatukset ja muistot pääasiallisesti positiivisia. Mä todella huomasin että mä oikeasti pärjään yksin, samaa tuskin olisin voinut sanoa esimerkiksi vuosi sitten. Tietenkin mä ikävöin  mun läheisiä ja kaikkea koti-Suomesta siellä ollessani, mutta mä todella myös nautin olostani. Ja ulkomaille lähtö toi mulle pienen hengähdytauon raskaan syksyn jälkeen, eli matka tuli todellakin hyvään saumaan!

Sitten itse työasioihin; työ ei ehkä ollut monipuolisinta mahdollista, sillä a la carte ravintolassa työtehtävät koostuvat aina samoista jutuista. Mutta en mä silti valita siitä että jokapäiväiset työtehtävät olivat lähinnä perunoiden kuorimista, kasvisten pilkkomista ja katkarapujen kuorimista. Pääsinhän mä myös muunmuassa valmistamana alkupaloja erilaisista raaka-aineista, suunnittelemaan jälkiruoka-annosten esillelaittoa ja käsittelemään myös hieman lihaa ja kalaa. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka keittiössä toimitaan aivan toisessa maassa ja kulttuurissa. Vaikka itse espanjalaiseen ruokakulttuuriin ei ehkä niinkään tullut perehdyttyä työn kautta, opin mä ainakin espanjalaisia ruuanvalmistusmenetelmiä ja toimintatapoja keittiössä. Opin myös kommunikoimaan paremmin keittiössä englanninkielellä, ja jopa kokonaan ilman yhteistä kieltä.

Voin lämpimästi suositella työssäoppimisjakson suorittamista ulkomailla ihan jokaiselle. Jos edes harkitset lähtöä, niin lähde. Ehdottomasti lähde. Mutta ennen lähdön harkitsemista kannattaa ehkä miettiä omia valmiuksia ja voimavaroja. Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa asian eteen? Kuinka luulet jaksavasi neljä viikkoa kaukana kotoa ilman tuttuja ja turvallisia ihmisiä tukemassa? Lähtö vaatii hieman kärsivällisyyttä ja järjestelyä. Jälkimmäistä varsinkin jos asut omillasi ja olet lähdössä matkaan pidemmäksi aikaa. Ja joissakin määrin lähtö vaatii myös rahaa. Kaikkea ei välttämättä makseta valmiiksi, eikä kannata tuudittautua siihen ajatukseen että saamasi tuet lähtöä varten ovat riittävät. Koska mitä vaan voi tapahtua. Mutta mun mielestä lähes kuka vaan ulkomaille lähdöstä kiinnostunut voi pärjätä esimerkiksi sen kuukauden kokonaan uudessa ympäristöstä. Kaikki on hyvin pitkälti kiinni omasta asenteestasi ja suhtautumisestasi. Matkaan kannattaa siis lähteä avoimin mielin ilman valtavia odotuksia täydellisestä työpaikasta, majoituksesta ja hulppeista vapaa-ajan aktiviteeteista. 

Moikka taas! Tällä kertaa kirjoittelenkin mukavasti omasta sängystä täältä Suomesta. Perjantaina koitti siis kotimatkan aika, mutta sitä ennen oli tiedossa vielä muutama hauska juttu. Saatiin käydä hotellin ravintolassa kunnon aamupalalla, ja ai että oli hyvää! Varsinkin tavallinen kahvi ilman vaahdotettua maitoa maistui tosi hyvälle.  Puolen päivän jälkeen tulikin jo kyyti noutamaan, ja käytiin  myös vastaanottavalla koululla hoitamassa vähän paperihommia ja tutustumassa kouluun ennen kuin oli aika suunnata lentokentälle. Lento takaisin Suomeen kesti hieman reilu kuusi tuntia, ja meni yllättävän nopeasti vaikka en alkuperäisen suunnitelmani mukaan saanutkaan nukuttua koneessa...  Eikä kyllä hirveästi nukuttanut kotiinkaan päästessä, ja nyt sen kyllä huomaa..

Tällä hetkellä mä olen onnellinen. Jääkaappi huutaa tyhjyyttään ja pyykkiä olisi pestävänä muutaman koneellisen verran mutta se ei mua haittaa. Vähän tätä mun onnellisuutta tosin häiritsee se, että olen yksin kotona torstaihin asti poikaystävän ollessa armeijassa. Ja ajatus huomisesta aamuherätyksestäkin kammottaa. Normaalisti olisin jo tyytyväisenä nukkumassa ettei aamulla väsytä, mutta tällä kertaa uni ei vaan tule. Taidan nyt kuitenkin laskea tämän koneen pois ja käpertyä peiton alle lueskelemaan ja odottamaan nukkumattia.