Kolme vuotta kestäneet hotelli- ravintola ja cateringalan opinnot alkavat olla loppusuoralla, ja kuukauden päästä mulla pitäisi olla kokin paperit kädessä ja onnellinen hymy naamalla. Reilu vuosi sitten kirjoitin postauksen, joka käsitteli ajatuksiani ravintola-alasta ja siihen liittyvistä opinnoista. Ajattelin kuitenkin vielä tehdä uuden katsauksen aiheeseen, jotta pääsen itsekkin pohtimaan kuinka ajatukseni ovat muuttuneet ja kuinka olen kehittynyt.

Tänään on alkuperäisistä suunnitelmista poiketen juostu taas pää kolmantena jalkana joka paikassa! Ensin ajattelin suunnata suoraan kolmen tunnin koulupäivän jälkeen kotiin lepäämään kurkkukipuni kanssa jotta jaksan painaa taas koko viikonlopun, mutta kummasti löytyikin taas tekemistä ihan koko päivälle!

Juuri kun pääsi iloitsemaan siitä että ihana kevät on täällä, treenit kulkee ja kouluakaan ei ole enää paljoa jäljellä niin sieltä se taas iski. Flunssa nimittäin. Eilinen meni sängyn pohjalla kurkkukivun ja lämmön kanssa, tänään onneksi jäljellä on enää pientä kurkkukipua ja väsymystä. Eli ehkä mä taas pian olen entistä ehommassa kunnossa!

Edellisestä postauksesta on taas kerennyt kulua useampi päivä ennen kuin olen ehtinyt kissaa sanoa. Aika on hurahtanut ohi ihan siivillä, sillä tekemistä on riittänyt niin koulun, töiden kuin treenienkin saralla. Kaiken kiireen keskellä jaksaminen on meinannut olla kortilla, mutta onneksi olen kuitenkin osannut ottaa asian huomioon ja muistanut myös levätä ja tehdä asioita joista nautin.

Viimepäivinä sosiaalisessa mediassa on käynyt melkoinen kuhina erään naisten itsetuntoon ja ulkoiseen olemukseen liittyvästä asiasta. Nimittäin rinnoista. Pääsiäisen aikaan ilmestyi teksti, jossa kirjoitettiin melko yksipuolinen näkemys joka pohjautui ajatukseen siitä että rinnat tekevät naisen. Eli vain rinnakas nainen voi olla kaunis, niinkö? Kirjoittaja antaa myös olettaa että miehetkin täytyy vartavasten pakottaa pitämään pienirintaisia naisia kauniina, mikä ei mielestäni pidä paikkaansa. Kyllä se naisellisuus & kauneus on kiinni jostakin aivan muusta kuin rinnoista! Tietenkin täytyy muistaa että kyseisen tekstin tarkoituksenakin oli varmasti saada näkyvyyttä mediassa ja provosoida ihmisiä. Mutta päätimpä kuitenkin tarttua aiheeseen, ja tutkiskella itsekkin vähän omia ajatuksiani kauneudesta.

Tässä teille oiva vinkki maanantain herkkunälän selätykseen! Itse bongasin tämän joskus parisen vuotta sitten jostakin internetin ihmeellisestä maailmasta, ja sittemmin olen törmännyt siihen useastikin esimerkiksi hyvinvointiblogeissa. Harvemmin tulee näitä nykyään syötyä, koska kotona ollessa ei yleensä edes tee mieli mitään herkkuja kun niitä ei tule lähes koskaan kotiin ostettuakaan.

Pääsiäisen muutaman päivän irtiotto alkaa olla loppusuoralla, ja olo alkaakin olla melko rentoutunut j ja mieli valmiina palaamaan rutiineihin! Eilen sain siskonpoikani kylään pääsiäistä viettämään, ja kyllähän ne pääsiäismunat ja niistä kuoriutuvat yllätykset näyttivät olevan pienelle veijarille aika tärkeitä.

Kuluneina päivinä olen...

Facebookissa omalle kohdalle jälleen kerran osunut positiivisuushaaste inspiroi mua tekemään jälleen postauksen pienistä onnen aiheista. Pitäisi kyllä muistaa miettiä omia onnen ja kiitollisuuden aiheita useammin, miksei jopa päivittäin. Harvoin sitä tulee nimittäin mietittyä kuinka paljosta tulisi olla kiitollinen, ja arkikin tuntuu paremmalta kun osaa nauttia pienistä asioista! Mitkä arjen pienet asiat on tehnyt sut viimeaikoina onnelliseksi ja mistä olet kiitollinen?

Hyvinvointi ja liikunta on melko pinnalla oleva aihe tällä hetkellä. Lähes kaikki tuntuvat treenaavan erilaisten tavotteiden kolkuttaessa takaraivossa. Yksi haaveilee terveellisestä ja hyvinvoivasta kehosta, toinen taas tahtoo saada mahdollisimmat isot muskelit. Mutta miksi minä treenaan? Onko mun tavoitteena mahdollisimman lihaksikas tai kireä vartalo? Vai nostaa maasta 120kg? Vai haluanko sittenkin juosta maratonin tai taipua spagaattiin? Onko liikkuminen mulle pakonomaista suorittamista vai tapa purkaa stressiä? Olen oikeastaan aina liikkunut, en mitenkään ylenpalttisesti esimerkiksi kilpailumielessä mutta kuitenkin. Pienempänä tuli hiihdettyä ja lenkkeiltyä koiran kanssa, ratsastusta unohtamatta. Ja kyllähän niissä tallitöissäkin sitä hyötyliikuntaa tuli ihan huomaamatta. Lopetettuani muutama vuosi sitten tämän rakkaan harrastuksen parissa, ei mun tarvinnut miettiä korvaavaa liikuntamuotoa sillä olin jo innostunut kuntosalilla treenaamisesta. Olin pari kertaa käynyt ratsastuksen ohella salilla, mutta siihen se sitten ajanpuutteen takia jäikin. Mutta kun vihdoin löysin aikaa uudelle harrastukselle niin sitähän mä sitten lähdin toteuttamaan. Alkuun kävin yhteensä muutaman kerran viikossa kuntosalilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla joista mun suosikeiksi valikoitui spinning ja bodycombat. Noin vuoden verran tuli jatkettua samalla meiningillä, kunnes vaihdoin salia. Alku oli taas hankalaa, koska oli totuteltava uuteen, suppeampaan laitevalikoimaan ja siirryttävä treenaamaan enemmän vapailla painoilla. Uudella salilla myös ihmiset osoittautuivat tuttavallisemmiksi ja mukavemmiksi kuin edellisellä, suuremmalla salilla. Suurinpiirtein kaksi vuotta on nyt tullut tällä salilla treenailtua, ja olen kyllä viihtynyt!
Tällä hetkellä treenaan salilla vähän fiiliksen mukaan 4-5 kertaa viikossa ja lisäksi pyrin tekemään myös aerobista ja lihashuoltoa. Mitään pakkopullaa en liikunnasta ole itselleni tehnyt, mutta koska siitä on nyt muodostunut mulle päivittäinen tapa niin aika säännöllisesti tulee liikuttua. Tietenkin on myös niitä päiviä kun olo on nuutunut ja liikunta ei maistu, mutta silloin mietin että onko olo oikeasti väsynyt vai yrittääkö mieli tehdä kepposet. Aika usein syy löytyy jälkimmäisestä, ja tällöin lähden tekemään vaikka edes kevyen treenin jonka jälkeen olo onkin usein todella hyvä! Mutta jos olo on oikeasti väsynyt eikä keho ole palautunut edellisestä treenistä niin silloin voin hyvin mielin jäädä sohvan pohjalle ottamatta siitä sen enempää stressiä.
Eli sen suurempia tavotteita mulla ei treenailun suhteen ole, tosin en pistäisi pahitteeksi vaikka tätä rasvakerrosta saisi muutettua lihakseksi. Mutta pääasiassa liikun koska nautin liikunnan jälkeisestä pirteästä olosta. Ja vaikka suuria tavotteita liikkumisen suhteen ei ole, niin kyllä mä silti koen yrittäväni parhaani ja kyllä ne painotkin liikkeissä nousee ja tekniikat paranee, eli jonkun sortin kehitystä on havaittavissa. Ja tietenkin koen oppivani aina uutta esimerkiksi liikkeiden variaatoissa ja tietenkin myös ruokapuolella. Liikunta ja yleinen hyvinvointi kun on aihe mikä minua kiinnostaa, niin tietoa tästä aiheesta tulee ammennettua lähes päivittäin blogeista, lehdistä ja kirjoista. Opittavat asiat eivät varmsti tule loppumaan kesken, ja olenkin todella innokkas oppimaan lisää!