Usein puhutaan, että vauva-arki on sitä pelkkää vauvaa ja hänen tarpeistaan huolehtimista. Näinhän se tavallaan onkin, sillä tuo pieni ihminen ja hänen tarpeensa on kuitenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Mutta minusta jokainen tarvitsee myös sitä omaa aikaa, olkoon se sitten omien pakollisten hoidettavien asioiden hoitamista tai mielen virkistämistä harrastusten parissa.

Jonkun mittapuulla minulla on hamstrattuna paljon niitä omia juttuja äitiyslomalle, kun meidän arkeen kuuluu omien opintojeni hoitamisen lisäksi häiden suunnittelua, talon rakennusta sekä tietysti omia harrastuksiani joiden parissa vietän aikaa oikeastaan päivittäin. Kuinka ihmeessä sitten saadaan tämä kaikki meidän päiviin mahtumaan? Tässä tulee teille pari vinkkiä vauva-arjen ja oman ajan yhteen sovittamisesta!

Prioirisointi on kaiken a ja o. Mitkä hommat on pakko hoitaa tänään, mitkä vasta ensi viikolla? Mitä asioita haluan hoitaa ensi tilassa, ja minkä verran tarvitsen "omaa tekemistä" että oma hyvinvointini pysyy yllä?

Aloita ajoissa. Varsinkin kouluhommien suhteen pyrin olemaan ajoissa liikkeellä, koska ikinä ei voi tietää miten vauvan rytmi muuttuu lähipäivinä, tai alkaako vaikka puskea hampaita jolloin unet todennäköisesti jää vähälle ja pinna on kireällä itse kullakin. Lähes kaikki koulujutut olenkin saanut tänä keväänä palautettua vähintään noin viikkoa ennen deadlinea.

Aikatauluta. Tämä on oikeasti tärkeää! Aikataulutuksen aloitan viikkotasolla niin, että viikon alkupuolella mietin viikon ohjelmaa kokonaisuudessaan. Montako salitreeniä aion tehdä? Käynkö ratsastamassa? Ja miten ratsastus saadaan sovitettua ohjelmistoon niin, että joko Mikko tai joku muu kerkeää ulkoilla Sofian kanssa tallilla sen aikaa kun itse ratsastan? Päivätasolla aikataulutuksen kannalta tärkein ohjenuorani on miettiä, että mitä asioita pystyy hoitamaan vauvan kanssa ja mitä ei. Ajoitan päiväunien aikaan ne hommat, joita en vauvan kanssa voi tehdä. Esimerkiksi pyykkien ripustuksen tai muut pienet kodin askareet pystyn aivan hyvin hoitamaan Sofian kanssakin, mutta enemmän keskittymistä vaativien vaativien kouluraporttien tekemiset pyrin jättämään Sofian päiväuniaikaan. 

Pyydä apua. Oli kyse sitten vauvanhoidosta tai vaikkapa kotiaskareista, niin pyydä apua mikäli koet sitä tarvitsevasi. Itse en vielä juurikaan ole ulkopuolista hoitoapua tarvinnut, muutaman kerran Sofia on ollut hoidossa noin tunnin ajan kun itse olen esimerkiksi käynyt kuntosalilla. Joitakin kertoja Sofia on myös ollut kotona isänsä kanssa minun treenatessa, ja he ovat pärjänneet oikein mainiosti! Tässäkin toki on mentävä vauvan ehdoilla, mutta itse olen onnekkaassa asemassa sillä Sofialle ruoka maistuu aivan yhtä hyvällä ruokahalulla myös tuttipullosta. Lisäksi M kyllä auttaa mua iltaisin kotitöissä, jos minulla on esimerkiksi päivällä ollut paljon kouluhommia enkä ole kerennyt kaikkea tehdä. 

Ota vauva mukaan. On kovin vanhanaikaista ajatella, että pienten lasten äitien kuuluisi homehtua vauvan kanssa kotona. Jos vauva on luonteeltaan perustyytyväinen kuten meidän neiti, niin hänet voi vallan mainiosti ottaa lähes kaikkialle mukaan! Sofia on mulla lähes poikkeuksetta aina mukana kuntosalilla, ja näppärästi hoitui myös AMK-luennot neidin kanssa!

Vauva-arjen ja oman ajan yhteen sovittamisessa on siis pitkälti kyse järjestelmällisyydestä ja ajan käytön hallinnasta. Vauvan kanssa ei kannata suunnitella liian tiukkoja aikatauluja eikä antaa pinnan kiristyä mikäli aikataulut menevät syystä tai toisesta uusiksi. Ennen kaikkea vauva-arjessa täytyy elää hetkessä vauvan ehtojen mukaisesti ja kyetä joustamaan niistä omista jutuista.