Hei kaikille! Jouluun on enää reilu kaksi viikkoa, ja mä olenkin joulusta melko innoissani! Lahjat on hankittuna ja kauniisti paketoituna olohuoneen nurkassa odottamassa avaajiaan, jouluvalot ovat olleet esillä jo syksyn pimenevistä illoista asti, ja olenhan mä muutamat joulukoristeetkin laittanut jo paikoilleen. Eikä sovi unohtaa kynttilöitä jotka tuovat ihanan jouluista tunnelmaa, vaikka niitäkin on kyllä tullut poltettua heti kun illat alkoivat pimentyä. Varsinainen joulusiivous ja paikkojen koristelu on kuitenkin vielä tekemättä, mutta ei ihan vielä olekaan sen aika. Viime viikonloppuna askartelin myös perinteisesti joulukortteja, tällä kertaa vain Raussilassa enkä omassa kodissani.  

Mulle ja Nikolle on muodostunut jo muutamassa vuodessa omat jouluperinteet. Aattoaamu alkaa aina mun vanhempien luota lahjojen avauksella ja kuvaamisella, ja sen jälkeen lähdetään meidän mummolle katsomaan joulurauhan julistusta, viemään kynttilät haudalle ja sitten päästäänkin kiinni pöydän antimiin. Ruuan jälkeen ollankin sitten aina lähdetty Raussilaan N:n vanhemmille toiseen kattaukseen herkuttelemaan ja odottelemaan joulupukkia. Ainoat asiat jotka tekevät tästä joulusta poikkeuksellisen ovat jouluruokien ja kuusen puuttuminen. Toki tietysti syömme jouluruokaa mahan täydeltä, mutta emme vain omassa kodissamme. Toisaalta sekin voi olla ihan hyvä juttu kun Nikon vanhemmilla vietetään jouluillallista kuitenkin useampana päivänä niin ei sitten tule kuitenkaan kyllästymiseen asti herkuteltua.

Edellisestä postauksestakin on kulunut jo viikko, ja toistaakseni itseäni taidan sanoa että aika on kulunut taas kuin siivillä. Mulla alkoi uusi työssäoppimisjakso, joka on verottanut jaksamista aika paljon. Olin koko viime viikon todella väsynyt, ja nyt vietän kolmen päivän vapaita akkuja lataillen. Eilinen päivä meni melko väsyneissä tunnelmissa, vaikka alunperin olisinkin halunnut tehdä jotakin hauskaa meidän vuosipäivän kunniaksi. Loppujen lopuksi päädyttiin Raussilaan N:n vanhemmille viettämään tortillailtaa ja askartelemaan joulujuttuja. Kaikenkaikkiaan mun elämä on ollut viimeaikoina melkoisen kiireistä ja väsynyttä mutta kuitenkin täynnä joulumieltä.

Huhhuh mikä viikko takana! Onneksi on sunnuntai ja mulla on aikaa levähtää pieni hetki, vaikkakin tääkin ilta taitaa kulua keittiössä pitsan, nyhtöhirven ja sämpylöiden valmistuksen parissa. Mutta rentouttavaa se on sekin! Nyt on tosiaan käväisty muutaman päivän reissulla itänaapurissa, Venäjällä, Matka oli antoisa kokemus, vaikkei matkan tarkoituksena ollut kultainen kauha-kilpailu mennyt mun osalta ihan putkeen. Lähdettiin siis matkaan tiistaiaamuna, ja perillä Kingisepissä oltiin vasta illalla. Koko reissu oli muutenkin yhtä bussissa istumista, ja vaikka nukuinkin joka päivä bussissa jonkin tunnin verran ja siihen päälle vielä ihan kunnolliset kahdeksan tunnin yöunet niin kyllä vaan otin heti kotiin päästyäni kevyet 12 tunnin yöunet omassa sängyssä!

Yövyttiin Venäjällä kaksi yötä, molemmat eri kaupungeissa ja eri hotelleissa. Ensimmäisen yön hotelli ei aiheittanut minussa minkäänlaisia riemuntunteita, päinvastoin. Onneksi tosin viivyimmekin kyseisessä mestassa vain ja ainoastaan yöunien verran. Keskiviikkona olikin vihdoin aika kilpailla omalla osaamisella ruuanlaitossa kolmea suomalaista ja neljää venäläistä paria vastaan. Ihan ongelmitta ei selvitty yhteisen kielen ja joidenkin raaka-aineiden puuttumisen takia, mutta päivän kulkuun olen kuitenkin kutakuinkin tyytyväinen. Lopputuloksesta en tosin voi sanoa samaa.. Kyllä huomasi että uudessa tilanteessa toimiminen jännitti, ja annos ei ollut sellainen kuin piti.. Tosin olen nyt muutaman päivän lohduttanut itseäni hokemalla että olisi se huonomminkin voinut mennä. Kärkisijoille ei taitomme yltäneet, vaan jäimme arvostelussa toisiksi viimeisiksi. Mutta kokemuksena kilpailu oli kuitenkin todella antoisa ja mukava!

Ette kuulkaa uskokkaan kuinka hyvältä maistui äidin tekemä kotiruoka kyseisen reissun jälkeen! Kahtena päivänä söimme vastaanottavalla koululla, ja vaikka ruuissa ei oikeastaan mitään vikaa ollutkaan niin kyllä se suomalainen kotiruoka silti vie voiton. Ja kahvi, jota jäin kaipaamaan aamupalapöydässä. Mutta onneksi sekin puutos korvautui sitten seuraavana aamuna Pietarin Sokos Hotel Olympia Gardenin runsaalla aamiaisella. 

Vaikka jäimmekin kauas kärkisijoista omien virheideni takia, olen silti tyytyväinen että otin haasteen vastaan ja lähdin hommaan mukaan! Oli mielenkiintoista nähdä Venäläisiä paikkoja, tapoja ja varsinkin toimintamalleja keittiössä. Ja ennakkoluuloistani huolimatta kaikki käytännön asiatkin toimi matkalla; yhteisymmärrys löytyi yhteisen kielen puutteesta huolimatta ja suurin osa vessoistakin oli ihan käyttökelpoisia. Kaikenkaikkiaan oikein kiva reissu siis, mutta kyllä on ihanaa olla taas kotona!