Juhannusviikolla meidän pieneen perheeseen muutti uusi jäsen, Xena. Aiemmin keväällä aiempi rakas mäyräkoiramme siirtyi juoksemaan vihreämmille niityille ja siitä saakka koiran kaipuu on ollut läsnä. Tarkoituksellisesti uutta koiraa ei etsitty, sillä ajankohta aivan pienen pennun ottamiselle oli huono töiden ja syksyllä alkavan äitiysloman takia ja vanhempia koiria tuntui olevan tosi huonosti markkinoilla.
Sattumalta kuitenkin törmäsin eräässä facebookin koiraryhmässä Xenaan, vuoden ikäiseen kotia etsivään sekarotuiseen koiraan. Xena oli uutta kotia vailla entisten omistajiensa elämäntilanteen muuttuessa, ja vaikutti meille oikein sopivalta. Vaihdeltiin muutamat viestit omistajan kanssa, ja pian sainkin puhelun että vaikka koiralle oli muitakin kiinnostuneita ottajia niin he päätyivät myymään koiran meille. Xena muuttikin meille todella nopealla aikataululla, kaikki tapahtui alle viikossa.

Koira kuitenkin kotiutui meille hyvin, ja suurempaa ikävää entisiin omistajiin ei ilmaantunut. Pientä eroahdistusta koiralta löytyy, ja uusia ihmisiä kohtaan se on varsin arka. Mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia. Xena viihtyy todella hyvin, ja nauttii kun saa päivät pitkät viipottaa vapaana ulkona.

Vaikka aiemmin olenkin omistanut pienempiä koiria, niin nyt ison koiran hankkiminen ei tuntunut lainkaan huonolta vaihtoehdolta kun koiralle todella on tilaa. Vielä kun muutamista edellämainituista käytösongelmista päästään eroon, niin meidän yhteiselo Xenan kanssa sujuu varmasti varsin mukavasti!