Melko alkuvaiheessa raskautta aloin tutustumaan erilaisiin vauvakirjoihin, sillä oli sanomattakin selvää että tahdon tallettaa kaikki ihanat muistot ja valokuvat vauva-ajasta. Erityisesti valokuville toivoin olevan riittävästi tilaa, sillä niitä tulee napsittua todella paljon. Toivoin myös sivujen olevan mahdollisimman vähän kuvitettuja. Halusin mahdollisimman kattavan ja neutraalin sävyisen vauvakirjan, eikä sen vuoksi esimerkiksi räikeän keltainen tatu & patu vauvakirja tai Mauri Kunnaksen vaaleanpunainen tai -sininen kirja houkutellut.

Tällä kertaa halusin kirjoittaa itselleni varsin ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin liikunnasta raskausaikana.  Vaikka raskausaika onkin jo takana päin, halusin vielä kertoa teille kattavammin omista kokemuksistani ja ajatuksistani. Kuinka itse liikuin raskausaikana? Mitä asioita täytyi ottaa huomioon, ja kuinka liikkumiseni muuttui raskauden myötä?

Vihdoin ja viimein yhdeksän kuukauden odotus palkittiin, kun torstaina 9.11 raskausviikolla 40+4 näki meidän pieni täydellinen prinsessamme päivänvalon kello 19.28. Tahdoin tulla jakamaan teille nämä kuvat ja synnytyskokemukseni. Synnytys meni alkuvaikeuksien ja pitkittyneen latenssivaiheen jälkeen hyvin, ja koko perhe voi oikein hyvin.

Raskauden ollessa loppusuoralla, on minusta ihanaa palata mielessäni ajassa taaksepäin ja muistella raskausaikaa kokonaisuutena. Miten paljon siihen onkaan mahtunut erilaisia tunteita sekä uusia tuntemuksia. Kiintymystä, luottamusta asioiden sujumiseen sekä omaan kehoon. Ennen kaikkea hetkessä elämistä ja nauttimista.

Huomenna vierähtää käyntiin raskausviikko 38, mikä tarkoittaa sitä että sikiö on täysiaikainen ja saa nyt syntyä. Niimpä ajattelin, että alkaisi olla aika miettiä mitä kaikkea sinne synnytyssairaalaan oikein kannattaisikaan pakata mukaan.

Askartelu on minusta ihan mukavaa ajanvietettä, kunhan se pysyy helppona ja mukavana eikä ole liiallista näpertämistä. Sain yhteistyön merkeissä pienen paketin Pikkumurulta, ja paketin sisällöstä valmistui helposti ja nopeasti tuttinauha sekä imetyskoru tälläisen vähän tumpelommankin askartelijan käsissä.

Nyt kun raskaus alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla, ajattelin vähän summata omia ajatuksiani raskaudesta. Täällä ollaan nyt menossa viikoilla 33+4, eli laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa. Kuinka raskaus sitten on sujunut, ja minkälaisia ajatuksia mulla on liikunnasta raskauden aikana sekä ylipäätään omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Aivan ensimmäinen raskauteen liittyvä ennakkuluulo oli todennäköisesti aamupahoinvointi. Ajatus siitä, että joka ikinen aamu ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana tulisi menemään vessanpöntön kaverina. Ja kuinka väärässä olinkaan. Itse pääsin helpolla, sillä vältyin pahoinvoinnilta oikeastaan kokonaan! Kun vain muisti pitää huolta ettei tauot ruokailujen välillä veny liian pitkiksi niin pahoinvointia ei ollut laisinkaan. Ainoa oire ensimmäisellä kolmanneksella oli jatkuva väsymys. Töissä käyminen vei kaiken energian, ja joka ikisen työpäivän jälkeen energiaa oli sen verran jäljellä että sai raahauduttua kotiin ja kaaduttua sänkyyn. Ei puhettakaan että olisi ollut energiaa urheilla.

Alkuraskauden ajan olo olikin todella epäluuloinen ja oli jotenkin äärimmäisen vaikeaa käsittää raskauden olevan todellista oireiden puuttuessa. Mielessä pyöri paljon kysymyksiä, ja jatkuvasti oli huoli siitä että onko kaikki varmasti hyvin. Mielenrauhaa toi onneksi kotiin hankkimamme doppler laite, jolla oli mukava iltaisin kuunnellä pienen sydänääniä.

Toinen suurin ennakkoluuloni oli se, että raskaana oleminen on rankkaa. Varsinkin viimeisellä kolmanneksella kuvittelin mahan olevan jo vähintäänjättimäinen, olon todella tukala ja liikkumisen hankalaa. Päin vastoin! Raskauden puolen välin jälkeen olen vihdoin saanut kiinni taas urheilusta, ja varsinkin nyt loppua kohden töiden vähentyessä mulla on aikaa ja intoa liikkua. Eikä olo ole ainakaan vielä lainkaan tukala.

Raskauden keski- ja loppuvaiheillakin oireet ovat olleet todella vähäisiä, eli helpolla ollaan päästy! Ei ole ollut mitään supistuksia, ei edes harjoitussupistuksia! Ainoita oireita ovat jalkojen väsyminen ja turpoaminen sekä lähes jokapäiväinen närästys. Ja maha on toki kasvanut, ei se tosin ainakaan vielä ole niin jättimäinen kuin alkuraskaudesta kuvittelin sen tässä vaiheessa olevan.

Oma jaksaminen on ollut raskausaikana hyvällä mallilla, ja olenkin yrittänyt pitää siitä huolta lepäilemälä hyvällä omalla tunnolla aina kun olo on siltä tuntunut. Alkuraskaus tosiaan meni sängyn pohjalla, ja puolen välin jälkeenkin olen ottanut lepohetkiä aina tarpeen vaatiessa kun uusi työ on vienyt jonkin verran energiaa. Lisäksi olen edistänyt hyvinvointiani liikkumalla. En ole ottanut liikunnasta paineita, vaan liikkunut oman olon ja jaksamisen mukaan aina kun on hyvältä tuntunut. Tämä on sopinut minulle mainiosti.

Kaikenkaikkiaan raskaus on ollut tähän asti äärimmäisen helppo, ja olen toisaalta varsin tyytyväinen että laskettuun aikaan on vielä kuitenkin seitsemän viikkoa joten mulla on äitiysloman alettua aikaa vielä nauttia viimeisistä hetkistä raskaana ollessa.

Vihdoin on tullut aika esitellä teille meidän ehkä tärkein hankinta tulevaa vauvaa varten, nimittäin vaunut. Vaunut olikin oikeastaan ensimmäinen hankinta mitä alettiin mielessä pyörittelemään, ja jonka pohdintaan varattiin reilusti aikaa. Erilaisia vaihtoehtoja kun on saatavilla niin runsaasti, ettei asiasta tietämätön todellakaan pääse helpolta vaihtoehtoja punnitessaan!

Raskauden edetessä mieleeni tuli idea isyyspakkauksen kokoamisesta M:lle, sillä saanhan minäkin oman äitiyspakkauksen aikanaan. Ja rakastan yllätysten järjestämistä ja lahjojen hankkimista, joten mikäs sen hauskempaa!

Olen monesti kuluneen kevään aikana puhunut sen mieleenpainuvuudesta. Kuluvan vuoden mukanaan tuomista muutoksista, sen upeudesta ja ainutlaatuisista kokemuksista. Ja olen koko ajan mielessäni tiennyt näiden kaikkien asioiden merkityksestä. Kuluva vuosi nimittäin tuo mukanaan elämääni jotakin todella suurta, mutta samalla myös todella pientä. Jotain, mikä tulee varmasti olemaan mun elämäni mieleenpainuvin kokemus.